Matkaten

Alkoihan taas olemaan blogipäivityksen paikka. Edellisestä kirjotuksesta lienee jo turhan pitkät pari kuukautta.. yritetään siis nyt muistaa lisätä kaikkein olennaisimmat tapahtumat.



Kuluneet pari kuukautta on olleet yllättäviä ja jännittäviä. Ollaan päästy vähän reissailemaan sekä Sri Lankassa että ulkopuolellakin. Kaikkihan lähti siis siitä, että meille ei loppujen lopuksi myönnetty viisumia lopuille kolmelle kuukaudelle. Ei siksi, että oltais mitenkään epäilyttäviä tai ikäviä tyyppejä vaan siks, että oltiin saatu väärää tietoa maahan sisääntuloviisumin hankinnasta. Haettiin se Ruotsista Sri Lankan suurlähetystöstä vaikka se oliskin pitänyt hakea täältä asti. Oltiin siis väistämättömän pakkoreissailun edessä 30 päivän välein...



Ensimmäinen keikaus tapahtui huhtikuun alkupuolella neljän päivän varoitusajalla Malediiveille. Päästiin yhdeksi yöksi uusien Malessa asuvien suomalaisten tuttavien luokse. Pieni mutta korkea, tiheään asutettu Male oli käymisen arvoinen paikka. Päällimmäisenä Malesta jäi mieleen valtava tupakoitsijoitten määrä. Ainakin joka toinen mies kulki sätkä huulessa. Tämä jäi mieleen ehkä eniten siksi, että täällä Lankalla tupakoitsijat ovat harvassa. Täällä miehet käyttää sätkän sijaan jotain ällöttävää punaista mälliä, jota sitten syljeksitään komeessa kaaressa vaikkapa bussin ikkunasta kadulle... I.H.A.N.A.A!! No, jos nyt jotain muutakin mainitsisi Malediiveilta... Male oli ehdottomasti positiivinen kokemus. Pienet putiikit pitivät sisällään erikoistuotteita, kuten erikoiskahveja ja suklaaherkkuja.. Malen kruunu oli turkoosina auringossa kimaltava meri. Delfiinit vaan valitettavasti pysyivät piilossa pinnan alla meidän katseilta. Malesta suuntasimme pariksi yöksi vieläkin pienemmälle pohjoisen atollin paratiisisaarelle, hotelli Rannalhiin. Säät eivät meitä oikein suosineet. Juuri ne muutamat päivät oli Malediiveilla pitkästä aikaa sateiset. Sade ei kuitenkaan haitannu, kun vietettiin päivät vetisesti snorklaillen. Vedenalainen maailma vei palasen sydämiämme. Nyt vaan toivotaan, että vedenalainen uudelleenkäytettävä kertakäyttökameramme vesitiiviissä(?) muoviboksissaan antaisi edes muutaman käypäsen kuvan.. Hotellilla erotuttiin vaihteeksi valtavirrasta ja tuotiin saaren ainoina sinkkunaisina (muuten hotelli kuhisi italialaisia pariskuntia) iloa ja mielenkiintoa hotellityöntekijöiden elämään. Hotellin Sri Lankalaisten työntekijöiden keskuudessa levisi vilkkaasti sana mistä oltiin Malediiveille lennetty.







Kaiken tämän lämmön keskellä, joka on kuulemma nostanut täällä elohopean ylemmäs kuin koskaan, saatiin pääsiäisloman aikana maistiaisia koto-Suomen kesäilmastosta. Suunnattiin kohti keskimaan vuoristoseutuja, Nuwara Eliyaan. Kyseinen paikka on tosiaan Sri Lankan viilein alue. Iltaisin sai ja tarvitsi kääräistä jopa huivin kaulaan. Harvinaista kyllä, nautimme myös kahden peiton alla nukkumisesta. Yövyimme ruotsalaisten perustaman Smyrna-lähetyskoulun omistamassa mökissä, joka muistutti ihanasti kesäleiritunnelmasta. Iltaisin vierailtiin ahkerasti bazaarilla hieromassa hyviä kauppoja. Mukaan tarttui erinäisiä pitkähihaisia ja jopa lähes talvinen takki. Nuwara Eliya on teenviljelijöiden valtaamaa maastoa. Vuorten rinteet olivat kuin hoidettua puutarhaa kaikkien teepuskien peittäminä. Käytiin tutustumassa teetehtaan toimintaan ja maisteltiin sikäläistä teetä. Vuoristomaisemiin kätkeytyi upeita vesiputouksia, joista kerrottiin jos jonkilaista rakkaustragedialegendaa. Ilmastollisesti Nuwara Eliya voisi olla hyvinkin varteenotettava elinpaikka, jota Colombon helteessä olemme usein kaipailleet.



Teeviljelmiä














Teenpoimija













Tämä perhe halusi kuvaan meidän kanssa
















Mies ja vaimot kukkapuistossa

Maisemien ihailua matkan varrella

Ruotsalainen majapaikka sai villiintymään






Vuoristopuro...


Keikaus kaksi Sri Lankan rajojen ulkopuolelle koitti toukokuun alussa. Suunnaksi otettiin tällä kertaa itäisempi kaakkois-Aasia. Matkan päämääränä oli Thaimaa ja Laos. Lennettiin Bangkokiin yölennolla ja aamulla etsittiin tiemme Thaisukolle eli Thaimaan Suomalaiselle koululle. Thaisuko tarjosi kotoisan suomalaistuulahduksen korvapuustien ja tuttujen ihmisten muodossa. Päivät vierähti kätevästi pyörien Bangkokin mall:ien kaikkea kivaa pursuilevissa putiikeissa.


Väliin tehtiin parin päivän pyörähdys Laosin Savannakhetiin tervehtimään ihania Jyväskylän ystäviä Heidiä ja Pekkoa. Matka Bangkokista Savannakhetiin ja takaisin taittui kätevästi nukkuen. VIP yöbussi saa meiltä lähes täydet pisteet! Bussin penkit olivat mukavan leveät ja riittävästi kallistuvat hyvän mykkyräisen nukkuma-asennon saamiseksi. Lipun hintaan kuului viltti, tyyny ja jopa pieni eväspaketti juoman kera. 

Tapamme mukaan toimme sadepilvet mukanamme ja Laos esittäytyi meille harmaana ja sateisena. Päivä onneksi kirkastui brunssin jälkeen ja päästiin suunnitelmien mukaisesti kiertämään kaupunkia mopoillen. Savannakhetissa saimme tutustua Heidin ja Pekon arkeen. He pääsivät myös leikkimään turisteja meidän kanssa, kun vierailtiin esim. jopa Suomen naistenlehdissä kehutussa dinosaurusmuseossa, jossa sai koskea luihin. Tosin luut näyttivät epäilyttävän kivimäisiltä... Tiedä häntä sitten...



Minna odottelee yöbussin lähtöä


Pekko ja Heidi sekä menopelit

Me tytskit jokilaivalla


Laosin jälkeen vietettiin vielä muutama päivä Bangkokissa shoppaillen. Huvittavaa oli se, että paluumatkalla rinkat painoi sen 20kg, joka saadaan viedä Suomeen kotiutuessakin. Ja yli puolet tavaroistammehan oli siis edelleen Sri Lankalla.. Keikauksen jälkeen tuntui kivalta palata taas Lankalle. Kielimuuri kutistui välittömästi lentokoneesta astuttua ja samoin hintataso. Helpottaa muuten huomattavasti elämää, kun ei tarvitse käyttää englanti-thai yhdistelmiä ja huitoa kuin heinämies tullakseen ymmärretyksi.



'Hold on, Minna!' (Baiyoke Tower, Bangkok)


Samaisen Thaimaan korkeimman rakennuksen huipulta

Kaikella lomailulla on hintansa.. Pari viimeistä viikkoo ollaankin sitten raadettu kuin mitkä. Ollaan istuttu koneen ääressä ja naputeltu projektia. Ikävä takaisku oli netin toimimattomuus meidän majapaikassa. Deja vú ! Ollaan taas oleiltu Joensuiden nurkissa, netin ulottuvilla, ensimmäisten viikkojen tapaan.

Päästiin todistamaan jotain historiallista. Nimittäin Sri Lankan vuosikymmeniä kestänyt sota on nyt periaatteessa ohi. Todennäkösesti me rauhalliset naiset tuotiin sellainen tuulahdus tullessamme, että koko maa sen huomasi ja halusi rauhaa... Vaikutti siltä, että koko kansa meni ihan sekaisin ilosta. Ihmiset vaan hymyili ja hurrasi ja kaikki mahdolliset paikat koristeltiin Sri Lankan lipuilla. Kaiken juhlahumun keskellä todettiin kuitenkin parhaaks liueta hetkeksi takavasemmalle. Suunnattiin siis jälleen ikäänkuin pakkolomalle Colombosta etelämpään rantapaikkaan, Beruwalaan. Hotelli Neptune tarjosi jälleen kerran rentoja ja leppoisia päiviä boogieboardingin ja mango-sprite-mixien ääressä.

Lippuja siellä, lippuja täällä

Sota on siis loppu, kun hallituksen joukot valtasi viimeisetkin tamilitiikereiden alueet. Katukuvassa ei oo vielä ainakaan näkyny suurempia muutoksia. Tienvarret on edelleen miehitetty checkpointein ja sotilaat partioi aseineen. Täytyy vaan toivoa maan päättäjille viisautta sodan jälkipuinteihin..

Ahkera lomalainen

Saatiin silitellä krokotiiiiilia

Surfer gals

Meillä on vielä pikkuisen vajaa kuukausi aikaa täällä, johon sisältyy vielä kolmas keikaus jonnekin maan rajojen ulkopuolelle. Ilmassa on kuitenkin jo haikeutta, kun Joensuut pakkailee kamojaan Suomi-lomaa varten. Pasi, Marita ja Vilhelmiina lähtee ens perjantaina ja Juho sit siitä 6 päivän päästä. Saas nähdä kuinka näille likoille käy kahden kesken isossa maailmassa... Suomeen palailemme kesäkuun vika päivä.

Nauttikaahan sielläkin lämmöstä! Vilhelmiinalle rakkaat terkut!!!

M&K