Omassa kotona..

Makailen sängyllä ja kuuntelen rankkasateen pauhua ja ukkosen jyrinää salamoiden välkähdellessä... Edessä on toinen yö uudessa kodissa. Viime yönä hyttysten ininä valvotti ja aamulla liikenteen äänet herätti turhan aikaisin.. Luulisi nukuttavan! Nyt on varauduttu hyttysten varalta kerroksella hyttysmyrkkyä iholle sekä huoneen etukäteisellä myrkyttämisellä. Tänä yönä taitaa täytyä seurailla tulvatilannetta omassa huoneessani, sillä katosta näkyy ja kuuluu tippuvan pisaroita tasaisena norona.. Kuitenkaan en vaihtaisi tätä hetkeä kovin helpolla pois.

Olemme siis muuttaneet omillemme neljännen viikon kunniaksi. Tovihan tässä tulee kulumaan ennen kuin arkirutiinit löytävät omat uomansa. Jo hedelmien ostoreissu tuntui melkein suuremmaltakin seikkailulta, kun vaelsimme useiden silmäparien seuratessa hedelmäkojulle ja takaisin kotiin. Eivätköhän korttelin muut asukkaat kerkeä tottua näkemään meidät, kaksi valkonaamaa, tulevien kuukausien aikana..

Kotimme sijaitsee Battaramullassa, Colombon lähialueella. Kotimme on oikein viihtyisä. Asumme Fidan toimiston yläkerrassa. Yläkerrassa on molemmille omat huoneet ja yhteinen kylpyhuone, vierashuone, jossa oma kylpyhuone, sekä aulatila. Toimistotalo sijaitsee sopivan etäisyyden päässä ruoanhankintapaikoista, leipomosta, hedelmäkojuista, "maitokaupasta" eli Arpico- supermarketista, josta saa myös paljon muutakin kuin maitoa. Leipomoon ja hedelmäkojuille tarvitsee kävellä vain muutama minuutti. Arpico on hiukan kauempana. Auringon paahtaessa sinne todennäköisesti mielummin ajaa three wheelerin kyydissä..

Lemmikkieläimet ovat tulleet kaupanpäällisinä.. Pienen takapihan muurilla on näkynyt vilistävän suht suuri lisko (päästä hännän päähän n. 2 m), gekkoja juoksentelee seinillä ja muutama torakka kuuluu toki asiaan. Paras yllätys oli eilen vessanpöntöstä löytynyt kuollut hiiri.. On hyvä muistaa, että jos eläinten antaa olla rauhassa niin myös ne antaa meidän olla rauhassa… suurin piirtein..

Ja havainnollistavia kuvia loppuun..

Kotikadulta

Lemmikit...

-K-

Perillä!

Blogi on viimein pystyssä. Pahoittelemme viivästymistä mutta kun kaksi jokseenkin saamatonta henkilöä laitetaan yhteen niin mitäpäs muutakaan voi olettaa.. (: Mutta nyt kuitenkin olkaa hyvät vaan!

Eli siis asiaan.. Takana on nyt jo melkein kolme viikkoa Sri Lankassa. Ensimmäiset viikot ovat menneet tutustuessa paikkoihin ja ihmisiin sekä totutellessa maan tapoihin, liikenteen menoon, ruokakulttuuriin, ilmastoon... Liikenne täällä on ensinnäkin vasemmanpuoleista, brittiläiseen tapaan. Liikenteessä kulkee autoja, busseja, mopoja, three wheelereitä eli kolmipyöräisiä takseja, pyöräilijöitä sekä katua ylittäviä ihmisiä paikassa kuin paikassa ja lisäksi myös lehmiä ja vesipuhveleita. Tarkkasilmäisenä saa olla! Itse emme ole rattiin nousseet ja hyvä niin! Kaistaviivat ovat ohjeellisia. Yhdellä kaistalla voi siis mennä vaikka kolme kulkupeliä yhtä aikaa rinnakkain.. Vakavat kolarit ovat kuitenkin harvinaisia, sillä keskinopeus on sellaiset 40 km/h.

Ruokavalio koostuu riisistä ja kanasta ja kanasta ja riisistä.. Ruoka on kuitenkin maittavaa vaikkakin tottumattomalle aika suuta polttelevaa.. Yleisimpiä hedelmiä täällä ovat papaijat, mangot, ananakset, pikkubanaanit, vesimelonit, kookokset ja avokadot. Uusi valloitus on ollut aamupalana kaurapuuro papaijan kera.Keskilämpötila tähän aikaan vuodesta (kylmä aika) on sellaiset 30 astetta celsiusta. Olemme siis hyvin pystyneet unohtamaan tulomatkalla Gatwickin lentokentällä vietetyn HIEMAN vilpoisen yön. Auringossa lämpö saattaa nousta 50 asteeseen, joten kummasti mieli tekee pysyä varjon puolella. Monsuuniaika koittaa keväämmällä ja sitten kesää kohti mennessä lämpötila nousee entisestään.


Maisemia matkalta Trincomaleen

Maan tilanne näkyy katukuvassa. Sotilaita aseineen seisoo tien laidoilla tasaisin välimatkoin. Etenkin tämän viikon reissulla maan koillisosaan Trincomaleen matkalaiset olivat tarkassa syynissä. Valkoinen ihonväri oli kuitenkin helpottava tekijä ja check pointit ohitettiin melko jouhevasti.

Olemme viihtyneet oikein hyvin!! Arkielämä vaatii vielä jonkin verran harjoittelua, varsinkin kun muutamme pian kahdestaan asumaan. Muistamista vaatii mm. se, että aterimia ei saa kattaa pöydälle vaan lautaselle, koska ei voi tietää
mikä tai mitkä on pöydällä hyppineet. Hedelmät ja vihannekset täytyy desinfioida ennen käyttöä raakana ja torakka- ja hyttysmyrkky on hyvä olla käden ulottuvilla...

Ensimmäiset viikot olemme asuneet Joensuun perheen (Pasi, Marita, Juho ja Vilhelmiina) luona. Olemme saaneet pehmeän laskun vieraaseen kulttuuriin mm. HK:n sinisestä valmistetun makkarakeiton myötä. Suomalaisyhteisöä ovat täydentäneet myös Pasin vanhemmat Raimo ja Kaisu, jotka saapuivat tänne kuuden viikon reissulle viikkoa ennen meidän saapumista. Paikallisilla on ollut ihmettelemistä, kun autolastillinen suomalaisia purkautuu kylälle. Täällä ei muutenkaan pääse kovin huomaamatta liikkumaan. Esim. eläintarhassa vieraillessamme ei ollut ihan varmaa, mikä oli suurempi nähtävyys - eläimet vai kolme suomalaista tyttöä.. Auton tummennetut lasit ovat onneksi hiukan auttaneet.

Seikkailumme on siis alkanut ja olemme odottavaisin mielin tulevien kuukausien suhteen!
Loppuun yritämme lisätä kuvia, jos siis tekniset taidot riittää...

Eläintarhassa..



















Rantaelämää