Arkea...

Puolen vuoden puoliväliä lähestyttäessä tuumimme, että tietääköhän kovinkaan moni mitä me täällä oikeestaan tehdään. Seuraavassa siis pientä briifinkiä aiheesta..






Fakta number 1) Lähtökohtana on toimintaterapian harjoittelu. (Jos joku ei tiedä mitä toimintaterapia on, käänny googlen puoleen..kiitos) Erityisesti keskitymme erityislapsiin ja rakennusten esteettömyyteen. Tällä hetkellä pyörii viikottain toimintaterapiat kahdelle lapselle, 4-vuotiaalle tytölle ja 12-vuotiaalle pojalle. Haastetta riittää kielimuurista, ideapankin ajoittaisesta ehtymisestä tilaongelmiin, liian löysään taikataikinaan ja kovettuneeseen muovailuvahaan mutta niistäkin huolimatta ollaan koettu erittäin palkitsevia hetkiä lasten kanssa. Kuvittelepa rauhaton nelivuotias sylissäsi rauhallisena kädet kietoutuneena kaulasi ympärille ja 12-vuotiaan läheisten palautteet arkipäivän pienistä muutoksista jo kahden tapaamisen jälkeen. Uskomattoman hienoa! Viikkovakioihin kuuluu myös sunnuntai-illan viettäminen vammaisille tarkoitetussa pyhäkoulussa.


Rakennusten esteettömyyteen paneudutaan projektin myötä. Tarkoituksenamme olisi kasata manuaali muutamille tahoille siitä kuinka muokata rakennusta esteettömämmäksi erityisesti pyörätuolin käyttäjän ja näkövammaisen näkökulmasta.


Fakta number 2) Ollaan päästy näkemään mitä tämä maa tarjoaa erilailla kykeneville ihmisille (huom. ei handicapped, retarded eikä disabled vaan differently abled people). Ollaan vierailtu mm. erityislasten koulussa. Iloksemme ollaan saatu todeta, että tilanne on parempi kuin uskallettiin ajatella. Toki parannettavaakin vielä löytyy.

Erityislasten koululta. Pojat oli innoissaan kameran kääntyvästä näytöstä.

Fakta number 3) Vapaa-ajan vietto on jonkin verran rajoittuneempaa kuin armahassa kotimaassa. Ensikskin kaks valkoista tyttöä ei liiku iltaisin ulkona keskenään. Tekemiset on siis ajoitettava auringon mukaan. Läheinen klubi (ent. golf-klubi, nykyään vaan klubi) tarjoaa mahdollisuuden kunnon kohottamiseen ja uima-altaan vedessä virkistäytymiseen. Raikas tunne tosin kestää keskimäärin sen 2 minuuttia, eli matkan pukuhuoneelta ulkoilmaan.


Vapaa-aikaa saa kulutettua lukuisissa rättikaupoissa ja MC:ssä eli Majestic city-ostoskeskuksessa. Samalla kuluu siis myös lompakon sisältö... Vaatteita löytyy edulliseen parin euron hintaan, toisinaan hiukan kalliimmallakin. Täältä löytyy muutamia aivan mahtavia sisustuskauppoja. Esim. Paradise Road-kaupasta vois lähtee mukaan melkein kaikki tuotteet! Oikeesti! (Annalle vaan terkkuja!) Jouduttiin jossain vaihees melkein vakavissamme harkitsemaan kontin lähettämistä Suomeen. Olis sit päässy kunnolla täyttämään jo ennestäänkin tavaroita pursunnutta kämppää..


Seurakunnan toimintoihin tulee joka viikko osallistuttua. Ollaan käyty kahdella seurakunnalla: People's Churchis, joka on sellanen 6000 jäsenen srk ja Bethanylla (alias CLC- Christian Life Center), reilusti pienempi ja jonki verran nuorekkaampi. Sunnuntain aamukokouksethan täällä alkaa reilusti aikasemmin ku Suomessa ollaan totuttu, nimittäin klo 8. Voi olla, et Suomen klo 11 kokouksen aikaisuudesta ei paljoo enää valita. Sunnuntaiaamuisin ollaan usein herätty aikasemmin ku arkiaamuina.


Jokunen viikonloppu sitten osallistuttiin Bethanyn 10-12-vuotiaille tytöille suunnattuun Princess Roomiin. Meitä oli pyydetty tuomareiks sen kerran Idol-kisaan. Idolsien katsomisesta huomas kummasti olevan hyötyä, ku mietti kullekin osallistujalle tiukkoja (no ei liian) palautteita.. Neljä tyttöä rohkeni lavalle esittämään laulunsa. Hyvinhän ne laulut meni ja tuomarit joutu todella tekemään vaikeita valintoja.




Toisin kuin kuvasta voisi päätellä, tuomareita ei yritetty lahjoa...

Ihanat kilpailijat (Prinsessat)

Voittaja, kappaleella: Que sera


Fakta number 5) Vilhelmiina. Ihana, suloinen, luova ja vallaton päiviemme piristäjä. (Minnan kauan kaivattu pikkusisko) Vilhelmiina auttaa meitä pysymään nuorekkaina, ettei me päästä liikaa vakavoitumaan ja aikuistumaan (lue tylsistymään...). Eräänkin kerran on klubin altaalla meidän vauhtikolmikko vedenalaisen kameran kera nauraa räkättänyt niin, että koko pooli on raikunu. Ollapa taas 15-kesäinen... (;


Tupu, Hupu ja Lupu


Ja vielä loppukevennyksenä muutama havainnollistava kuva, yrityksestämme samaistua täkäläisten roskakuskien arkeen. (Älkää kokeilko kotona!) Roskakuskit joutuvat lajittelemaan roskat käsin. Ja uskokaa, polttavan kuuma aurinko ei ainakaan auta roskien hajun suhteen..


Toimittiin roskisdyykkareina, koska roskahuollossa oli ollut epäselvyyttä ja pienet pussit täyty laittaa isoihin roskapusseihin, jotta meidän roskahuoltaja voi viedä isot pussit isomman kadun varteen, josta roskakuski hakee ne.


Roska-astian reunaan oli kokoontunu toukkaperhe vai oisko niillä ollu jotku sukujuhlat sittenki...





Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...


Mukavaa kevättä, ystävät!



-K & M